Basset hound

Basset hound

Tunnetuin nykyisistä basset-roduista, ja ainoa, joka ei ole kehitetty Ranskassa. Nimi tulee ranskankielen sanasta bas, joka tarkoittaa matalaa ja kuvaa koiran mallia.
Folke 4kk Koiranpojat nukkuvat... Sössö Heinola Ruokapöydän ääressä... Pariviikkoiset Bassetin halloween Funbody's Lazy Buddy

FCI -ryhmä

Rotu kuuluu FCI-ryhmään FCI 6 eli Ajavat ja jäljestävät koirat.

Taustaa

Ranskassa kehittyi ajokoirien joukossa lyhytjalkainen mutaatio, jolta näiden koirien ulkonäkö on peräisin. Basset houndien edeltäjiä tuotiin Englantiin vuonna 1866. Toisin kuin muista samankaltaisista roduista, tästä ei ole olemassa vastaavaa pitkäjalkaista muunnosta. Koiria käytettiin laumana erityisesti kanien ja jänisten metsästykseen. Ne ajoivat saalista takaa ja metsästäjät kulkivat mukana jalan. Risteytykset vihikoirien kanssa paransivat rodun jäljestystaitoja.

Kumppanina

Basseteilla on säilynyt hyvä taito seurata jälkeä. Tämä voi osoittautua hankalaksi ominaisuudeksi lemmikkikoirassa, sillä suhteellisen lyhyistä jaloistaan huolimatta se pystyy liikkumaan yllättävän nopeasti. Koira on kuitenkin hyvin ystävällinen seuralainen, jolla on ihastuttava, syvä ja ulvova kutsuääni, jonka se tavallisesti päästää seuratessaan jälkeä. Äänen avulla lauman jäsenet pitävät yhteyttä toisiinsa kulkiessaan metsässä. Olettaen, että olet tietoinen bassetin intohimosta seurata kuonoaan, tämä rotu voi olla mainio valinta kumppaniksi. Se on kärsivällinen lasten kanssa ja koiran menneisyys laumassa ajavana metsästyskoirana merkitsee, että se tulee hyvin toimeen myös muiden koirien kanssa. Basset houndin pahe on ahneus, joten älä jätä ostoskasseja lattialle koiran ulottuville. Muuten voit huomata, että kasseissa on käyty ryöstöretkellä!

Luonne

Ystävällinen ja lempeä; rauhallinen, flegmaattinen luonteenlaatu; luotettava.

Koko

Korkeus: 33-38 cm Seuraa koiran painoa, sillä on taipumus lihoa erityisesti kastroimisen jälkeen.

Liikunta

Tarvitsee päivittäisen juoksuttamisen mieluiten ilman hihnaa, jos siihen on suljettu alue käytettävissä. Pidä huoli, ettei koira karkaa vapaana ollessaan.

Kotioloissa

Tarvitsee lenkkeilyä maaseudulla; nauttii sohvalla nukkumisesta!

Käytös

Hyvä ruokahalu.

Turkinhoito

Turkinhoito on helppoa; harjaus tarpeen mukaan; saattaa haista. Käytä sukakinnasta parantaaksesi turkin kiiltoa; pese säännöllisesti.

Terveys

Välilevysairautta; ektropiaa, jossa silmäluomi kiertyy irti silmästä, mikä voi johtaa tulehdukseen. Ektropia voi vaatia korjausleikkausta.

Lyhyesti

  • Suuri persoonallisuus
  • Aktiivinen ja energinen
  • Hyvä lasten kanssa
  • Helppohoitoinen turkki
  • Hieno ääni
  • Ei villiinny mistään

Tämän esittelyn lähde:

"Koirat - löydä itsellesi sopiva rotu"

Basenji

Basenji

Basenji kuuluu harvoihin Afrikassa kehitettyihin rotuihin. Se on myös yksi kaikkein erikoisimmista kesykoirista. Sitä kutsutaan joskus haukkumattomaksi koiraksi, vaikka sillä todellisuudessa on jodlausta muistuttava ääni. Se on hyvin omalaatuinen ja epätavallinen rotu, jolla on miellyttävä luonne.
matka Kanjaras Thanos Tibalt "Rico" Bulldobas Nutty Naomi "Lalli" Kiusantekoa Sanja napostelee Kutittaaa... hypnotic stare

FCI -ryhmä

Rotu kuuluu FCI-ryhmään FCI 5 eli Pystykorvat ja alkukantaiset koirat.

Taustaa

Egyptistä on löydetty muinaisia, yli 4000 vuoden ikäisiä, hätkähdyttäviä kuvia koirista, jotka muistuttavat basenjia. Rotu oli tavallinen alueella, joka ulottui läntisessä ja keskisessä Afrikassa aina Kongon altaaseen saakka ja pohjoisessa nykyiseen Sudaniin. Koiria kasvatettiin huolellisesti, sillä paikalliset kansat pitivät niitä suuressa arvossa metsästyskumppaneina. Kaksi varhaista yritystä rodun tuomiseksi Britanniaan epäonnistuivat surullisesti, kun koirat ennen rokotusten aikakautta saivat penikkataudin ja kuolivat. Muuan koirankasvattaja löysi kuitenkin vieraillessaan Belgian Kongossa joitakin basenjeja ja toi koiria Britanniaan. Nämä koirat olivat esillä Cruftin näyttelyssä 1937 ja aiheuttivat sensaation, koska ne olivat niin erilaisia kuin muut näyttelyn rodut.

Epätavallisia ominaisuuksia

Basenjin käytöksessä on joitakin hyvin erikoisia piirteitä. Se hoitaa turkkiaan pitkiä aikoja aivan kuin kissa. Valppaana sen otsan löysä nahka rypistyy ja koira näyttää huolestuneelta. Liikkuessaan koira ravaa elegantisti ja vaivattomasti kuin hevonen. Pennun saaminen saattaa edellyttää kärsivällisyyttä. Useimmista koiraroduista poiketen basenjinarttu tulee juoksuun vain kerran vuodessa - niinpä ne villien koirien tavoin voivat saada vain yhden poikueen vuodessa.

Luonne

Valpas; voi olla piittaamaton; utelias ja saattaa nousta pystyyn takajaloilleen nähdäkseen paremmin; ei pidä vieraista. Pidä koiraa silmällä, kun vieraita on paikalla.

Koko

Ihannekorkeus: uros 43 cm, narttu 40 cm Ihannepaino: uros 11 kg, narttu 9,5 kg

Liikunta

Tarvitsee runsaasti liikuntaa; hyppää erinomaisesti ja juoksee nopeasti; toimelias; inhoaa sateessa ja lumessa liikkumista. Liikunnaksi sopii kunnon kävelyretki päivittäin.

Kotioloissa

Muodostaa todennäköisesti vahvan siteen henkilöön, joka hoitaa sitä eniten.

Käytös

Vaistomaisesti leikkisä; saattaa ajaa takaa kissoja. Varaa aikaa liikunnalle ja leikeille.

Turkinhoito

Vaatii vain yksinkertaista harjaamista. Käytä sukakinnasta saadaksesi turkin todella kiiltäväksi.

Terveys

Etenevää verkkokalvon surkastumaa (PRA), joka johtaa sokeutumiseen; fanconin syndroomasta johtuvaa munuaisten rappeutumista.

Lyhyesti

  • Alkukantainen rotu
  • Pitkä historia
  • Käytöksessä monia epätavallisia piirteitä
  • Kissamainen joissakin suhteissa
  • Pitää kasviksista

Tämän esittelyn lähde:

"Koirat - löydä itsellesi sopiva rotu"

Barbet

Barbet

Barbet on iloinen ja luotettava kumppani, rauhallinen, mukava ja koira joka oppii nopeasti uusia asioita, joskus jopa liiankin nopeasti, ainakin niitä huonoja tapoja : )
Barbet on myös luonteeltaan erittäin rauhallinen ja maltillinen mutta tarvittaessa vauhtia ja energiaa riittää vaikka muille jakaa. Barbet kiintyy hyvin omistajaansa. Barbet on erittäin seurallinen koira, joka viihtyy sekä ihmisten että muiden koirien kanssa. Sekä nartut että urokset tulevat erittäin hyvin toimeen muiden koirien kanssa.

Barbet valloittaa sydämen niin nopeasti ja hellästi, että ennen kuin omistaja huomaakaan, hän on barbetin lemmikki, ei toisin päin niin kuin asian kuuluisi olla. Barbet ei ole ainoastaan luotettava ystävä myös ahkera ja oppivainen työntekijä, kaikki yhdessä paketissa! Barbet on rotumääritelmän mukaan tasapainoinen, ei aggressiivinen eikä arka. Se kiintyy hyvin omistajaansa ja on hyvin sosiaalinen. Seurallisena koirana ja omistajaansa kiintymisen vuoksi barbeteilla saattaa ilmetä eroahdistusta yksinjäädessään. Tämä seikka tulisikin ottaa hyvin huomioon pentua koulutettaessa. Barbet rakastaa vettä. Hyvän hermorakenteensa ja tasapainoisen luonteensa ansiosta barbet omaa hyvän toimintakyvyn. Se on temperamenttinen ja sopeutuu nopeasti uusiin tilanteisiin ja ympäristöihin. Barbet ei ole tyypillisesti terävä tai puolustushaluinen. Barbetilta löytyy kuitenkin taisteluhalua ilman että se perustuu aggressioon (leikkihalua).
Barbet & Bouvier Nelum-Himalis Allant Suomalaisia barbetteja kesällä 2005 Nelum-Himalis Aurore ja Apricot kisku Borealii Adarous Rasseli

Historia

Tarkkaa alkuperää ei tunneta, mutta todennäköisesti barbet polveutuu aasialaisista lammaskoirista ja mahdollisesti varhaisista griffoneista. J.Colyn tekemän pitkäkarvaisten paimenkoirien periytymiskaavion mukaan barbet olisi esiintynyt jo 800-luvulla. Se on kehittynyt atlashuippujen paimenkoirasta (Berger du haut Atlas), joka taas polveutuu etelävenäjän paimenkoirasta (Ovcharca), joka tunnetaan jo rauta-ajalta 1000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Rotua on joskus kutsuttu myös nimellä Griffon d’Arret à Poil Laineux (laineaux = villava).
Euroopassa oli 1300-luvulla useita vesikoiria, joista käytettiin erilaisia nimityksiä. Vaikka barbet ei olisikaan kaikkien vesikoirien kantamuoto, se on melko varmasti lähinnä alkuperäistä tyyppiä. Barbetin lisäksi nykyisistä roduista vesikoiriksi tai vesikoirista polveutuviksi roduiksi voidaan katsoa seuraavat rodut: villakoirat (Ranska), irlanninvesispanieli (Irlanti), kiharakarvainen noutaja (Iso-Britannia), wetterhoun (Hollanti), espanjanvesikoira (Espanja), amerikanvesispanieli (USA), portugalinvesikoira (Portugali), maltankoira (Malta), bichon frisé (Ranska/Belgia), löwchen (Ranska), bolognese (Italia), lagotto romagnolo (Italia), bichon havanais (Kuuba) ja coton de tulear (Madagaskar). Barbettia on käytetty myös mm. briardin, ranskalaisten griffonien, karkeakarvaisen saksanseisojan, italian spinonen ja newfoundlandinkoiran jalostuksessa. Rodusta on 1500-luvulta lähtien usein mainintoja kirjallisuudessa. Kirjallisuudessa ja taiteessa on viitteitä sekä pieni- että suurikokoisista barbeteista. Suuremmat sopivat paremmin kodin ja karjan vahdiksi, kun taas pienemmät ja keskikokoiset koirat olivat lähinnä lintukoiria. Barbet- ja villakoiranimitystä käytettiin samantyyppisistä koirista.

Nykyinen käyttötarkoitus

Barbet on alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan vesilintujen metsästyksessä käytettävä vesikoira, joka tekee muutakin kuin noutaa. Se ei pelkää kylmää, vaan menee veteen kaikenlaisessa säässä.  Se etsii ja ajaa ylös vesikasvillisuuden sekaan piiloutuneen riistan ja noutaa isäntänsä ampuman saaliin. Barbetia on käytetty myös metsästäjän ampumien nuolien noutamiseen, samaan tapaan kuin portugalinvesikoiraa. Jopa laivasto on käyttänyt barbetteja noutavina koirina. Ranskan kuninkaallisten kerrotaan aikanaan metsästäneen barbettien kanssa.
Suomessa Barbetin taipumuksia mitataan spanieleidentaipumuskokeella (SPA) ja Ranskassa sikäläisellä taipumuskokeella jota kutsutaan TAN-testiksi. Lisäksi Ranskassa järjestetään metsästyskokeita nimellä BCE-testi.
Barbet sopii hyvin myös aktiiviseksi harrastus- ja seurakoiraksi.
Sopivia harrastusmuotoja ovat mm. agility, flyball, koiratanssi, koirajuoksu (canicross), metsästys, jäljestäminen (MEJÄ), näyttelyt, pelastuskoiratoiminta (PEKO), tottelevaisuuskoulutus (TOKO) ja vesipelastus (VEPE).
Valitettavasti barbetilla ei ole palveluskoira-, eli PK- oikeuksia joten se ei saa osallistua PK-kokeisiin. Barbet saa osallistua käyttäytymiskokeeseen, eli BH-kokeeseen.

Ulkomuoto

Barbetin turkki on hyvin paksu ja villava. Se voi olla laineikas tai kihara nyörejä muodostava. Barbet kestää hyvin kylmää ja pystyy työskentelemään jopa jäisessä vedessä.
Barbet voi olla väriltään yksivärinen musta, harmaa, ruskea, kellanruskea, hiekanruskea, valkoinen tai kirjava. Kaikki kellanruskean ja hiekanruskean sävyt ovat sallittuja. Myös kirjavuus on sallittu.

Hoito ja terveys

Barbetin turkin hoito herättää paljon kysymyksiä ja myös paljon erilaisia vastauksia. Joidenkin mielestä turkki on helppohoitoinen ja toisten mielestä taas vaikeahoitoinen. Turkinhoitoon liittyviä tapoja on useita, joista kukin soveltaa parhaiten oman koiran turkin laatuun sopivaa menetelmää.
Barbetin turkista ei lähde samaan tapaan karvaa kuten useimmilla koiraroduilla. Lyhyestä turkista karvanlähtöä ei havaitse juuri lainkaan. Pitkästä turkista irtoaa joskus hieman kuollutta karvaa koiran rapsuttaessa itseään. Karva ei tartu juurikaan tekstiileihin, kuten lyhytkarvaisten koirarotujen karvat. Barbetin turkki ajellaan tai leikataan 1-3 kertaa vuodessa. Yksilöiden välillä turkinlaadussa on eroja. Turkki voi olla hyvin tiivistä kiharaa (kuten espanjanvesikoiralla) tai hiukan laineilevaa (kuten portugalinvesikoiralla). Karvan väri vaikuttaa myös turkin laatuun. Turkki voi pitkäksi kasvaessaan muodostaa nyörejä.
Barbet on rotuna suhteellisen terve, mutta kuten muissakin koiraroduissa, erilaisia vikoja tai sairauksia saattaa ilmetä.
Silmiä on tutkittu ulkomailla hyvin vähän barbeteilla. Suomessa tutkimukset ovat pääosin antaneet hyviä tuloksia, mutta myös perinnöllisiä silmäsairauksia on löytynyt. Uusimmat terveystutkimustulokset löydät SKL:n jalostustietojärjestelmästä.
Korvatulehdukset ovat yleisiä luppakorvaisilla koiraroduilla. Korvien puhdistus ja korvakarvojen nyppiminen säännöllisesti ennaltaehkäisee tulehdusten kehittymistä.
Panosteiitti on isokokoisilla koiraroduilla usein esiintyvä kasvuikäisen koiran kivulias sairaus. Kipua esiintyy pitkissä putkiluissa ja aiheuttaa tyypillisesti ontumista, joka voi olla huomattavaa ja kestää parista viikosta kuukausiin. Vaiva voi kiertää raajasta toiseen vuorotellen mutta paranee itsestään eikä aiheuta luuston kasvuhäiriöitä.
Barbeteilla on havaittu epileptisiä oireita sekä Suomessa että ulkomailla. Epileptisiä oireita voi ilmetä jo pennulla. Osa koirista on saanut epilepsiadiagnoosin. Jatkuvia kohtauksia saaneita koiria on epilepsialääkityksellä, jolloin kohtaukset ovat yleensä poistuneet. Osalla tapauksista kohtauksia on ollut vain pentuna ja ne ovat loppuneet iän myötä. Eri yksilöillä kohtaukset ilmenevät erilaisina.
Rodun populaatio on maailmanlaajuisesti uhanalaisen pieni ja kansainvälinen yhteistyö kasvattajien välillä on välttämätöntä. Koiria tulisi käyttää jalostukseen monipuolisesti ja yksittäisen koiran liiallista käyttöä tulisi välttää perinnöllisen vaihtelun säilyttämiseksi.

Kaikkien rodun parissa olevien tulisikin ymmärtää, että jokainen terve ja hyväluonteinen koira on arvokas jalostuksessa!

FCI -ryhmä

Rotu kuuluu FCI-ryhmään FCI 8 eli Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat.

Tämän esittelyn laatija:

Rotuesittelyn on laatinut Barbet Finland.

Rotuyhdistys Barbet Finland ry perustettiin 22.10.2006 ja rekisteröitiin 4.3.2007. Rotujärjestönä toimii Suomen Spanieliliitto - Finlands Spanielförbund ry. Barbet Finland ry on Suomen Kennelliiton, Suomen Spanieliliiton ja Helsingin seudun kennelpiirin jäsen.

Yhdistys harjoittaa rotuun liittyvää tiedonkeruuta ja tilastointia, koulutus-, tiedotus- ja julkaisutoimintaa. Yhdistys ylläpitää yhteyksiä Suomen Kennelliitto-Finska Kennelklubben ry:een, rotujärjestöönsä Suomen Spanieliliittoon sekä muihin alan järjestöihin kotimaassa.

Jalostusneuvonnasta ja jalostustarkastuksista vastaa barbettien jalostustoimikunta, joka toimii suoraan rotujärjestönsä Suomen Spanieliliiton alaisuudessa.
Lisätietoja rodusta löytyy Barbet Finlandin kotisivuilta www. barbet.fi

Azawakh

Azawakh

Valitettavasti tästä rodusta ei ole esittelyä vielä saatavilla. Pyrimme hankkimaan sen mahdollisimman pian. Rotujärjestöt voivat lähettää esittelyn edustamastaan rodusta Koirat.comiin. Lisätietoja saa asiakaspalvelusta. Yhteystiedot löytyvät täältä.
Azawakh
wilma ujona Na'ema Apache Na'ema Apache 12 vk. Na'ema Riyad

FCI -ryhmä

Rotu kuuluu FCI-ryhmään FCI 10 eli Vinttikoirat.

Australianterrieri

Australianterrieri

Australianterrieri on pieni aktiivinen terrierirotu
austrealianterrieri vauvana Peppi vajaa 10 vko Kinataan Vegaran Woodoo Kukkuu Sissi ja Toto Nici. :)

Historia

Australianterrieri on niitä harvoja rotuja, jotka ovat kehittyneet Brittein saarten ulkopuolella. Tosin, rodun perustana ovat englantilaiset terrierirodut, joita siirtolaiset toivat mukanaan uuteen kotimaahansa Australiaan. Australianterrieri on kehitelty englantilaisista terriereistä, mm. skyen-, dandiedinmontin- ja vanhasta skotlantilaisesta karkeakarvaisesta black & tan -terrieristä. Myöhemmin siihen on luultavasti sekoitettu myös matalajalkaisia irlanninterriereitä ja yorkshirenterrieriä.

Käyttökoirana rotu on kehitetty 1800-luvulla ensisijaisesti pienten tuhoeläinten metsästykseen. Tiedot rodun tarkasta alkuperästä ovat hävinneet vuosien saatossa. Rodun kasvattajat eivät olleet kiinnostuneita kirjaamaan koiriensa tietoja tai syntymäaikoja. Karussa maassa, jossa maanviljelijöiden ja uudisasukkaiden hengissä säilyminen oli ruoan varassa, koirien tehtävä oli pitää pois tuhoeläimet, jotka tuhosivat viljelyksiä ja elintarvikevarastoja ja kantoivat mukanaan erilaisia kulkutauteja ja sairauksia esim. paiseruttoa. Tämän vuoksi kasvatustyön tuloksia ei mitattu kauneuden vaan toimintakyvyn ja käyttöominaisuuksien perusteella. Syntyi käyttökoira, jonka ulkomuotoon ei juuri kiinnitetty huomiota. Tavoitteena oli jalostaa peloton, reipas, pieni terrieri, joka selviytyisi tehtävästä kuin tehtävästä kaikissa olosuhteissa. Aluksi pennut rekisteröitiin sinä rotuna, jota se eniten muistutti, joten samasta pentueesta saatettiin rekisteröidä osa pennuista esimerkiksi australianterrieriksi ja osa silkkiterrieriksi.

Rotu esiteltiin ensimmäistä kertaa Melbournessa vuonna 1868 "karkeakarvaisena" (rough coated) tai lyhytkarvaisena (broken coated) terrierinä. Joidenkin tietolähteiden mukaan australianterrierit esitettiin näyttelyssä ensimmäisen kerran vuonna 1872. Ensimmäinen rotumääritelmä kirjoitettiin vuonna 1887 ja se korjattiin pari vuotta myöhemmin, jolloin Melbournessa perustettiin rotuyhdistys vaalimaan oman australialaisen terrierirodun kehittämistä. Kanta oli varsin epäyhtenäinen aina vuoteen 1889 asti. Yhteisenä tavoitteena oli kuitenkin kehittää pienikokoinen, mutta vahva ja sitkeä työkoira, joka selviytyisi tehtävästä kuin tehtävästä kaikissa olosuhteissa.

Australianterrierin alkuperäisenä käyttötarkoituksena oli pitää rotat ja käärmeet poissa maatiloilta ja auttaa lampaiden ja karjan kaitsemisessa. Australianterrieri siirtyi laitumella paikasta toiseen kätevästi lampaiden selkään hyppien ja niillä ratsastaen eli australianterrierin kuului olla kissamaisen ketterä, mutta luustoltaan vahva ja sitkeä työkoira. Pelottomuutta, ketteryyttä ja nopeaa reagointikykyä tarvittiin myös käärmeiden metsästyksessä.

Australianterrierille on yhä edelleen tyypillistä "tanssahteleva" hyppeleminen ja kauluskarvojen pörhisteleminen. Hyppelyn tarkoitus oli saada käärme iskemään. Rodun ulkonäöllinen ominaisuus, runsas kaulakarvoitus, suojeli koiraa käärmeiden puremalta. Käärmeen iskiessä harhaan koiran kaulukseen, australianterrieri sai otteen käärmeen "niskasta".

Nykyinen käyttötarkoitus

Aikaisemmin australianterrierin oli käyttökoirana todella ansaittava paikkansa tai häivyttävä. Nykyisin useimmiten kaupunkilaisperheen australianterrieri on enemmän seurakoira kuin metsästäjä. Sopeutumisessaan uuteen käyttötarkoitukseen australianterrieri on menettänyt kiihkeää terrieriluonnettaan, piirrettä, jonka kanssa ihmisten on toisinaan ollut vaikea elää. Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus on muuttunut. Tänä päivänä australianterrieri on käyttötarkoitukseltaan seurakoira. Käyttötarkoituksen muuttuminen on asettanut rodun luonteelle uusia haasteita. Australianterrierin on oltava yhteiskuntakelpoinen, lempeä ja ystävällinen, mutta yhä se on luonteeltaan peloton ja itsevarma. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö australianterrierillä ole enää metsästysluonnetta. Yhä edelleen rodussa on vahvana saalistusvietti, esimerkiksi pihapiiriin eksyneet hiiret, rotat, sisiliskot, linnut jne. on nopeasti eliminoitu. Jotkut australianterrierit pystyvät myös ottamaan käärmeen hengiltä. Mutta rodun käyttötarkoituksen muuttuminen pienestä tiukkaluonteisesta metsästävästä terrieristä helposti käsiteltäväksi ja ystävälliseksi seurakoiraksi, on koitunut usean nykyajan australianterrierin kohtaloksi - silloin kun käärmeen kanssa on otettu mittaa.

Australianterrieri on ketterä ja vahva. Yhä edelleen australianterrierin rakenteen on oltava sellainen, että sen liikkeet ovat vaivattomia. Australianterrierin tulee yhä edelleen pystyä vaivattomasti hyppäämään "lampaan selkään" vaikka tänä päivänä rotua käytetään enää hyvin harvoin paimennustehtävissä. Australianterrierin luonne on edelleen "paimenkoiramainen" - halu miellyttää omistajaa ja työskennellä omistajansa kanssa yhdessä. Tämä ominaisuus on tehnyt rodusta suositun seurakoiran.

Australianterrieri on valpas ja aina valmis harrastuskoira ja energinen lenkkikaveri. Se on joka sään kestävä koira, jonka helppohoitoinen karkea turkki sopii vaikka metsälenkille. Australianterrierin vauhti, rakenne, reagointikyky, ketteryys ja miellyttämisenhalu sopivat hyvin tänä päivänä esimerkiksi agilityradoille ja pelastuskoiraharrastukseen raunioille. Australianterrierin kanssa harrastetaan myös tottelevaisuuskokeita.

Australianterrieri ei ole kuitenkaan luonteeltaan taistelija, vaikka se on mustasukkainen omasta reviiristään. Australianterrieriä käytettiin ainoinaan myös vahtikoirana. Luvatonta tunkeilijaa vastaan pieni koira oli tietenkin voimaton, mutta tarkkaavaisuutensa vuoksi se ehti varoittaa kotiväkeään lähestyvästä vaarasta haukkumalla. Englanti karkotti aikanaan rikollisia Australiaan, joten elämä Australiassa ei aina ollut rauhallista. Reviirin puolustaminen haukkumalla on yhä edelleen australianterrierille tyypillinen ominaisuus.

Australianterrierin luonne on edelleen julkean itsevarma. Koira ei näytä edelleenkään olevan lainkaan tietoinen pienestä koostaan niin puolustautuessaan tunkeilijaa vastaan kuin taistelussa rottien ja käärmeiden kanssa. Vaikka australianterrieri on aika vanha rotu (rotumääritelmä on kirjoitettu ensimmäisen kerran jo vuonna 1887) rodun taso ole vieläkään kovin homogeeninen. Ensimmäiset australianterrierit tulivat Suomeen vuonna 1963 Tanskasta. Maassamme rodun kasvatus oli 1960 -luvun lopulla vilkasta ja rotu esiintyi koiranäyttelyissäkin runsaslukuisena. Silloinen kantamme perustui puhtaasti tanskalaisiin koiriin, joista monilla oli englantilainen tausta. 1960 - luvulla Suomessa oli paljon australianterriereitä, joilla useilla oli niukka karva ja äreä luonne. 1970 - luvun Australiasta tuotujen koirien avulla saatiin rodun tasoa yhtenäistettyä ja luonnetta pehmennettyä.

Suurimman alkuinnostuksen jälkeen 1970 -luvulla australianterrierien kasvatus ja näyttelyissä käynti oli melko vähäistä. 1980 -luvulla rekisteröinti- ja näyttelyissä käyntimäärät nousivat runsaasti. 1980 - luvulla koirien määrä oli huomattavasti lisääntynyt, mutta vieläkin tapasi luonteeltaan äreitä ausseja ja värien kirjavuutta. 1990-luovulla rodun terveydentilaan alettiin kiinnittää Suomessa enenevässä määrin huomiota ja uusia vieraslinjaisia koiria tuotiin maahamme laajentamaan geenipoolia. Australianterrierejä on tuotu Suomeen rodun alkuperäismaasta Australiasta, Ruotsista, Tanskasta, Norjasta, Yhdysvalloista, Kanadasta, Englannista, Saksasta, Uudesta Seelannista, Ranskasta ja Hollannista.

Pienestä koosta huolimatta, australianterrierissä ei saa olla "kääpiökoiramaisia ominaisuuksia". Australianterrieri on edelleen pieni, vahva, toimelias koira, joka tarvitsee omistajaltaan paljon huomiota, toimintaa ja liikuntaa. Rotu ei sovellu pelkäksi sohvannurkkakoristukseksi.

FCI -ryhmä

Rotu kuuluu FCI-ryhmään FCI 3 eli Terrierit.

Tämän esittelyn laatija:

Rotuesittelyn on laatinut Australianterrierikerho ry.

Australianpaimenkoira

Australianpaimenkoira

Rodun nimi on harhaanjohtava, sillä se on kehitetty Yhdysvalloissa. Australianpaimenkoiran monipuolisuutta osoittaa, että sitä on käytetty sekä karjan että lampaiden paimentamiseen. Viime vuosina siitä on tullut myös yhä yleisempi rotu koiranäyttelyissä.
Aussiepentu Beauty Spot Lerppu 6kk Rita 9 vkoa Ossequente Noble Geronimo 9kk Topi/Trescolores Trinitys Trophy Mona

FCI -ryhmä

Rotu kuuluu FCI-ryhmään FCI 1 eli Lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat).

Taustaa

Rodun alkuvaiheita voidaan seurata Ranskan ja Espanjan välissä sijaitsevaan Pyreneiden vuoristoon. 1800-luvun alussa alueelta muutti paimenia perheineen ja koirineen Australiaan. Kehittyvää rotulinjaa parannettiin risteytyksillä erityyppisten collieiden kanssa. 1800-luvun jälkipuoliskolla joukko näitä koiria vietiin Yhdysvaltoihin, missä ne paimensivat lampaita ja yleistyivät etenkin Kaliforniassa. Koiran monipuolisuus on päässyt arvoonsa nykyaikana. Sitä on käytetty etsintä- ja pelastustyössä, kuurojen avustajana ja huumeiden haistajana. Mihin työhön aussie ryhtyykään, se omistautuu tehtävälle, jonka suorittamiseen se on koulutettu.

Rotu nykyään

Australianpaimenkoirasta saa ihanteellisen kumppanin, joka herkkätuntoisen omistajan käsissä näyttää vaistomaisesti tietävän, mitä siltä odotetaan. Koulutus on silti tärkeää - eikä vähiten koiran ja sen omistajan välisen siteen muodostamiseksi. Erikoista australianpaimenkoirassa on sen turkin kuviointi. Se on kullakin koiralla erilainen, minkä vuoksi koirat pystyy tuntemaan jopa jonkin matkan päästä. Joskus koiran häntä on luonnostaan sykeröllä eikä suorana. Viime aikoina koirasta on kehitetty pienempi muoto, jotta se soveltuisi paremmin asunnossa pidettäväksi. Tällä usein miniaussieksi kutsutulla koiralla on samat ominaisuudet kuin isommalla rotukumppanillaan.

Luonne

Asialleen omistautunut ja toimelias; osoittaa omistajalleen kiintymyksensä; älykäs.

Koko

Korkeus: uros 51-58 cm narttu 46-53 cm

Liikunta

Nauttii runsaasta liikkumisesta; erittäin kestävä; puuhakas. Liikuntaa vähintään kerran päivässä.

Kotioloissa

Sopii hyvin kotiin, jossa isompia lapsia ja teini-ikäisiä.

Käytös

Oppii nopeasti; sopeutuvainen; hyvin tottelevainen; rakastaa leikkimistä ja lelujen takaa-ajoa. Varaa runsaasti aikaa leikeille.

Turkinhoito

Hyvin tiheä, vedenpitävä aluskarva ja kaulus; vaatii kunnon harjausta, etenkin karvanlähdön aikaan. Harjaa kerran tai kahdesti viikossa.

Terveys

Perinnöllistä collieiden silmän kehityshäiriötä (CEA); harmaakaihia; epilepsiaa; kilpirauhasen vajaatoimintaa. CEA voidaan todeta varmasti 7-viikkoiselta pennulta DNA-testillä.

Lyhyesti

  • Kaunis, yksilöllinen kuviointi
  • Rauhallinen luonne
  • Oppii nopeasti
  • Innokas miellyttämään
  • Loistava kumppani
  • Kookas rotu

Tämän esittelyn lähde:

"Koirat - löydä itsellesi sopiva rotu"

Australiankarjakoira

Australiankarjakoira

Australiankarjakoira on uskomattoman sitkeä rotu. Bluey-niminen australiankarjakoira pitää hallussaan koirien ikäennätystä. Se paimensi karjaa koko ikänsä ja kun Bluey kuoli vuonna 1939, se oli 29 vuoden ikäinen.
Australiankarjakoira
Karjapeni Agnes Kiri Cattlefarm's Blue Dynamo Cattlefarm's Wuluwaid kasvokuva Karjapeni Agnes 2006 Cranefield's Mostly Minx Rantakäärme

FCI -ryhmä

Rotu kuuluu FCI-ryhmään FCI 1 eli Lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat).

Taustaa

Australiankarjakoirien esi-isät syntyivät risteytyksistä Euroopasta tuotujen erimaalaisten paimenkoirien ja dingon välillä. Dingo on villikoira, jonka ilmeisesti malaijimerenkulkijat toivat Australiaan noin 4 000 vuotta sitten. Dingoista on peräisin rodun sitkeys, jonka ansiosta koirat pystyvät työskentelemään Australian karussa ja kuivassa ympäristössä. Rodun kehittämiseen käytettiin myös kahta sileäkarvaista collieta. Tätä polveutumislinjaa käytettiin timmonsinpurijana tunnetun karjakoiratyypin parantamiseen. Tämä koira oli tarpeettoman aggressiivinen. Kun karja olisi pitänyt saada liikkeelle pikku nipistyksellä, koirat purivat nautoja aiheuttaen todellisia vammoja. Kehittyvään australiankarjakoiraan antoivat geenejään vielä muutkin rodut, kuten dalmatiankoira, joka toi siihen lisää sitkeyttä. 1890-luvulla koiran ulkonäkö oli jo hyvin vakiintunut.

Rotu muualla

Viime vuosina australiankarjakoirasta on alkanut tulla yhä suositumpi kotimaansa ulkopuolella. Sillä on yhteisenä piirteenä dingoesi-isien kanssa kyky työskennellä aivan äänettömästi, vaikka rodulla on luonteenomainen haukkunsa. Ennen tämän koiran hankkimista on kuitenkin syytä pitää mielessä rodun hämmästyttävä energisyys ja myös sen innokkuus työn tekemiseen. Lemmikkinä rotu on osoittautunut hyväksi valinnaksi sekä tottelevaisuus- että agilitykilpailuissa. Se rakastaa myös leikkimistä, mutta voi olla vaikea löytää leluja, jotka olisivat riittävän lujia kestääkseen kovin kauan.

Luonne

Hyvin uskollinen, melko varovainen.

Koko

Korkeus: uros 46-51 cm narttu 43-48 cm

Liikunta

Tarvitsee runsaasti sekä henkistä että fyysistä harjoitusta - tämä on olennaisen tärkeää; ulkona vapaana ollessaan pysyy tavallisesti omistajan lähellä. Juoksuta ja lenkitä koiraa päivittäin.

Kotioloissa

Hyvä vahtikoira; hyvä seuralainen; sitoutuu tiukasti; voi yrittää paimentaa perheenjäseniä kantapäitä näykkimällä. Älä rohkaise koiran taipumusta näykkiä.

Käytös

Ei yleensä tule hyvin toimeen muiden koirien kanssa; järsii mielellään. Rohkaise sosiaalisuuteen pennusta lähtien.

Turkinhoito

Vaatii vain yksinkertaita harjaamista; harjattava useammin karvanlähdön aikaan. Harjaa viikoittain.

Terveys

Etenevää verkkokalvon surkastumaa (PRA); synnynnäistä kuuroutta. Varmista, että sukulinjoista on tutkittu PRA; tarkistuta pentujen kuulo.

Lyhyesti

  • Epätavallinen väri
  • Elää vanhaksi
  • Tottelevainen
  • Sopeutuva
  • Totutettava pentuna ihmisiin ja koiriin
  • Sitkeä rotu

Tämän esittelyn lähde:

"Koirat - löydä itsellesi sopiva rotu"